Kirpparikierroksella

Olen potenut aika pitkään totaalista kotiväsymystä. En ole jaksanut väkertää kotona kuin pakolliset imuroinnit. Mitään sisustusjippoja en ole innostunut väkertämään. Jotenkin on tuntunut että olkoon tämä huusholli näin ja sillä hyvä. Tämä on oikeastaan valmis, en kaipaa tähän mitään, varsinkinkaan kun olemme suunnitelleet tämän myyntiä sen jälkeen kun lapsen lakkiaiset on vietetty. 

Nyt kuitenkin sain sen verran inspiraatiota että raahasin huonekaluja hieman eri paikkoihin ja kummastihan paikat näyttää eriltä vaikka samat tavarat nurkissa pyörii. Kuvassa oleva ompelukoneen jalka oli aikaisemmin keittiössä, mutta päätin siirtää sen olohuoneeseen. Ja sehän sopi ryijyn alle todella hyvin. 

Viherkasvit ovat olleet kyllä talven ajan niin saattohoidossa kuin olla voi. Ne kituuttaa jotenkuten hengissä ja käyn tässä kamppailua itseni kanssa siitä, annanko lopullisen iskun nostamalla kukat ulos jossa kuolema on nopea vai katsonko meneekö nuo vielä kesään asti. Ainoa kukka joka on terhakoitunut talven aikana on kliivia. Se voi suorastaan loistavasti. Luulen että syyllinen kukkien heikkoon elämänhaluun on altakasteluruukut, saatan vaihtaa nuo saviruukkuihin ja katsoa vielä. 

Sisustusinnon iskiessä ajoimme teinin kanssa Jyskiin, josta ostin hänelle kulhoja. Tuo keltainen varsinkin sivelee silmää, tykkään myös sen kuviosta. Tytär halusi toisistaan poikkeavat kuosit ja ihan mukiltahan nuo näyttää. Kulhot on ihan elintarvikekäyttöön, joten teinin huusholliin nämä aikanaan matkaavat. Jyskin valikoimasta satsasin myös kaksi pyöreää tyynyä, en voinut vastusta tuota puuterilla silattua väriä. Kovasti kaipasi myös sinistä sävyä, mutta sellaista ei ollut.  Samalla reissulla nappaistiin alelaarista keltaiset viltit, jotka sopivat mun mielestä ihan kivasti noiden tyynyjen kanssa. 

Olen viime kuukausina vähentänyt REILUSTI kaiken sisustuskaman ostoa niin kaupoista kuin kirppareilta. Kaapit on täynnä tavaraa ja silti tuntuu ettei ole mitään esille laitettavaa. Nykyään laitan postilaatikkoon kannettavat Jyskin, Askon ja Sotkan mainokset suoraan paperinkeräykseen, en kaipaa sellaisia ärsykkeitä vaan yritän saada ärsykkeen aukaisemalla jonkin astiakaapin oven ja katsomalla että mitä sieltä pöydän kulmalle löytyisi. Ja kaiken lisäksi inhoa pöytäpintoja täynnä tavaraa, joten en oikesstaan tarvitse tavaraa.

Mutta sen verran hamsteri kuitenkin olen, että kun kävimme tyttären kanssa kirpparikierroksella niin en voinut vastustaa kullanväristä valokuvakehystä. Ei siinä ole vielä edes mitään kuvaa, mutta eteiseen se pääsi näytille. Tuon peilipöydän ostin viime kesänä muistaakseni neljälläkympillä. Se ei ole hyvässä kunnossa, mutta kivitaso on priima. Ja sen takia pöydän ostin. Se saattaa vielä jatkaa eloaan jonkin muun kalusteen pinnalla vaikka jalat tuosta pöydästä hajoaisivat. 

Tässäpä näitä perjantain ajatuksia. Kevät vissiin tulossa kun alkaa nurkkien puunaaminen kiinnostamaan. Ja hyvä niin, pari seinää tekisi mieli tapetoida. Jonakin päivänä. Pian.