Ostin sohvakaluston pari vuotta sitten, sen päälliset oli hieman kaihtuneet, mutta ajattelin että kyllä niillä vielä mennään. Sitten parin kuukauden päästä tajusin että istuinosa antaa aika paljon periksi. Sen verran olen verhoiluasioita tutkaillut, että tajusin heti että tämä homma ei ole helpoimmasta päästä. Vuosi sitten keväällä purin ensimmäisen tuolin, opiskelin netistä ja kirjoista verhoilun perusteita ja meni pitkän aikaa ennenkuin uskalsin tehdä mitään. Sitten tajusin että nämä on meidän huonekaluja, ei näitä kukaan Kansallismuseoon halua. Aloin räiskimään tuolia valmiiksi. Ensimmäiseen meni vuosi, toinen syntyi viikossa. Materiaalit tilasin nettikaupasta nimeltään Verhoilija Eemeli. En ole laskenut paljonko materiaaleihin on rahaa mennyt, tilasin aina materiaalit kun siirryin uuteen vaiheeseen. Työtunneille nyt ei kannata hintaa laskea. Jos myisin kaluston niin kymppitonni pitäisi saada, saisi edes jonkun korvauksen tuskanhielle. En kyllä tuota raaski koskaan myydä. Seuraavan huushollin on oltava sen kokoinen että tuo kalusto sinne mahtuu.
Ja ennenkuin tässä tämän enempää hehkutan niin kerrottakoon että sohvaan ei ole vielä työkalut koskeneet. Että verisiä sormia, kirosanoja ja luomisen tuskaa on odotettavissa vielä vaikka kuinka paljon. Lomakin loppuu just.
Mutta hei, ikkunat on pesty!

Kommentit
Lähetä kommentti
Löysitkö jotain yhtä kivaa? Jätä kommentti, niin fiilistellään porukalla 🤩