Kirppistä ja lankaa

Olen yrittänyt viime aikoina lopettaa kirppareilta astioiden ja kodintavatoiden hamstraamisen. Ihan en ole onnistunut, mutta hyvällä matkalla ollaan. Päätin alkaa hamstraamaan hyvänlaatuisia vaatteita itselleni. Tyylini on, no sanotaanko vaikka että militaarisromanttinen ja olen ostellut itselleni sekä miesten- että naistenvaatteita. Koska olen hujoppimittainen niin vanhat suomalaiset pukutehtaat vaatettavat myös minut. Yllättävän hyvin olen löytänyt myös naisten vaatteita niin merkkivaatteita kuin ihan ketjujen vaatteita. Toki se että firma tarjoaa työvaatteen määrittelee aika paljon mun pukeutumista. Harvoin laitan hametta päälle kun lähden töihin. Yleensä mulla on jotkut sportit kamppeet, sillä lenkkeilen yleensä kotiin. Ainakin puolet matkasta. Mutta vapaapäivinä! Se on vaatteiden ilotulitusta. Saatan vaihtaa vielä kamppeet jos päätetään lähteä jonnekin. Ja mekoilla ja hameilla mennään. Vietin teini- ja osan aikuisuudestakin verkkareissa ja en oikein tajunnut pukeutumisen  ri...

Suuri Käsityölehti 11/12-2018 lehdestä iski täysillä kirjoneulepusero ja sitä olen tehnyt ihan kiitettävällä vauhdilla. Kirjoneule ei ole mun vahvin osaamisalue, mutta harjoitus tekee mestarin. Siihen luotan. Lankana on Novitan Seiskaveikka, joka sopii mielstäni hyvin puserolangaksi. Kestää kulutusta, pinnassa kiva puolikiilto ja hinta on halpa joten puserolankojen osto ei tapa taloutta. Mulla on vanhin seiskaveikkaneule varmaan 20 vuotias neuletakki. Samaa ikäluokkaa on Novitan Isoveli-langasta tehty Kalevala-paita. Sekin oli joskus Suuri Käsityölehdessä ja siinä on koristeena hannunvaakunoita. Aika paljon on puseroita tullut ja mennyt, mutta nuo on säilyneet. Toivottavasti tästä uudesta tulee vaatekaapin luottopusero. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se että laitoin tuon hakaneulan merkiksi että kumpi on takakappale. Vaiko etukappale? Semmoista. Ulkona tulee lunta vaakatasossa. Eilen oli kyllä kevään upein päivä. Aurinko paistoi koko päivän.  Tuon kuvan alku...

Olen vakaasti päättänyt että en hamstraa kirjoja. Sitten jossain vaiheessa päätin että ostan vain harrastekirjoja, kaiken muun lainaan kirjastosta. Tässä päätöksessä olen pysynyt, mutta kohta pitänee tehdä jonkinlainen uusi päätös kirjojen suhteen. Mutta se päätös on vasta tulevaisuutta. Kävin eiken Kontissa etsimässä tuota riistaherkkukirjaa. Näin sen silmäkulmassa viime viikolla kun kävin Kontissa ja nyt se piti käydä hakemassa pois. Siellä olikin sattumoisin kirjat -50% alennuksessa, joten sorruin sitten muutamaan muuhun kokkauskirjaan. Kun vielä innostuisi kokkaamaan. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön keittokirjakeskiviikko, jolloin kokeilisi jotain uutta. Laitetaanpa harkintaan. Ainokainen lapseni täytti alkuviikosta vuosia. Enää meillä ei asu teini-ikäistä. Aika kuluu aivan käsittämättömän nopeasti. Kohta me ollaan miehen kanssa kahdestaan tässä kotosalla ja saa nähdä mitä hullutuksia sitä keksitään. Kävin kukkakaupassa ostamassa kahvipöytään kukkakimpun ja voi kuinka ihani...

Olen potenut aika pitkään totaalista kotiväsymystä. En ole jaksanut väkertää kotona kuin pakolliset imuroinnit. Mitään sisustusjippoja en ole innostunut väkertämään. Jotenkin on tuntunut että olkoon tämä huusholli näin ja sillä hyvä. Tämä on oikeastaan valmis, en kaipaa tähän mitään, varsinkinkaan kun olemme suunnitelleet tämän myyntiä sen jälkeen kun lapsen lakkiaiset on vietetty.  Nyt kuitenkin sain sen verran inspiraatiota että raahasin huonekaluja hieman eri paikkoihin ja kummastihan paikat näyttää eriltä vaikka samat tavarat nurkissa pyörii. Kuvassa oleva ompelukoneen jalka oli aikaisemmin keittiössä, mutta päätin siirtää sen olohuoneeseen. Ja sehän sopi ryijyn alle todella hyvin.  Viherkasvit ovat olleet kyllä talven ajan niin saattohoidossa kuin olla voi. Ne kituuttaa jotenkuten hengissä ja käyn tässä kamppailua itseni kanssa siitä, annanko lopullisen iskun nostamalla kukat ulos jossa kuolema on nopea vai katsonko meneekö nuo vielä kesään asti. Ainoa kukka jo...

Ja muutto vie aikaa varsinkin silloin kun iskee suunnaton laiskuus eikä saa mitään muuta aikaiseksi kuin aloituksia. Olen aloittanut kaikenlaista ja valmiiksi tulee hyvin vähän. Mutta ei se mitään, kaikki aikanaan. Ja muista olalle taputteluja.  Vanha blogini on wordpressin puolella, mutta se tuntui uppoavan jonnekin, toki tällainen amatööriblogi ei nouse kovinkaan luetuksi tai suosituksi, mutta odottaisin että se edes hakukoneella löytyy, vaan ei. Joten antaa olla. Tämä blogi taitaa olla enemmänkin käsityöpainotteinen tai ehkä puran tänne ihan arkielämää; aikuinen lapsi tekee pesäeroa pikkuhiljaa, pitää opetella kokkaamaan kahdelle, talossa on tyhjää tilaa jonkin ajan päästä; saako sen täyttää langoilla vai pitäisikö yrittää olla järkevä harrastusten suhteen? Otettaisiinko uusi koira vaikka Ötökän kuolema itkettää edelleen (siitä on kolmas vuosi menossa)? Milloin ehtisin ompelemaan? Voittaispa lotosta niin ei tarttisi enää ikinä mennä sairaalaan töihin. Ja muita elämää suurempia...

Merru on tehnyt Merru tekee-blogissa vaikka mitä. Ja kohta se tekee niin, että muuttaa bloggeriin. Tulukaapa mukaan.