Kirppistä ja lankaa

Olen potenut aika pitkään totaalista kotiväsymystä. En ole jaksanut väkertää kotona kuin pakolliset imuroinnit. Mitään sisustusjippoja en ole innostunut väkertämään. Jotenkin on tuntunut että olkoon tämä huusholli näin ja sillä hyvä. Tämä on oikeastaan valmis, en kaipaa tähän mitään, varsinkinkaan kun olemme suunnitelleet tämän myyntiä sen jälkeen kun lapsen lakkiaiset on vietetty.  Nyt kuitenkin sain sen verran inspiraatiota että raahasin huonekaluja hieman eri paikkoihin ja kummastihan paikat näyttää eriltä vaikka samat tavarat nurkissa pyörii. Kuvassa oleva ompelukoneen jalka oli aikaisemmin keittiössä, mutta päätin siirtää sen olohuoneeseen. Ja sehän sopi ryijyn alle todella hyvin.  Viherkasvit ovat olleet kyllä talven ajan niin saattohoidossa kuin olla voi. Ne kituuttaa jotenkuten hengissä ja käyn tässä kamppailua itseni kanssa siitä, annanko lopullisen iskun nostamalla kukat ulos jossa kuolema on nopea vai katsonko meneekö nuo vielä kesään asti. Ainoa kukka joka on ter

Ja muutto vie aikaa varsinkin silloin kun iskee suunnaton laiskuus eikä saa mitään muuta aikaiseksi kuin aloituksia. Olen aloittanut kaikenlaista ja valmiiksi tulee hyvin vähän. Mutta ei se mitään, kaikki aikanaan. Ja muista olalle taputteluja.  Vanha blogini on wordpressin puolella, mutta se tuntui uppoavan jonnekin, toki tällainen amatööriblogi ei nouse kovinkaan luetuksi tai suosituksi, mutta odottaisin että se edes hakukoneella löytyy, vaan ei. Joten antaa olla. Tämä blogi taitaa olla enemmänkin käsityöpainotteinen tai ehkä puran tänne ihan arkielämää; aikuinen lapsi tekee pesäeroa pikkuhiljaa, pitää opetella kokkaamaan kahdelle, talossa on tyhjää tilaa jonkin ajan päästä; saako sen täyttää langoilla vai pitäisikö yrittää olla järkevä harrastusten suhteen? Otettaisiinko uusi koira vaikka Ötökän kuolema itkettää edelleen (siitä on kolmas vuosi menossa)? Milloin ehtisin ompelemaan? Voittaispa lotosta niin ei tarttisi enää ikinä mennä sairaalaan töihin. Ja muita elämää suurempia aja