Kirppistä ja lankaa

Ostin sohvakaluston pari vuotta sitten, sen päälliset oli hieman kaihtuneet, mutta ajattelin että kyllä niillä vielä mennään. Sitten parin kuukauden päästä tajusin että istuinosa antaa aika paljon periksi. Sen verran olen verhoiluasioita tutkaillut, että tajusin heti että tämä homma ei ole helpoimmasta päästä. Vuosi sitten keväällä purin ensimmäisen tuolin, opiskelin netistä ja kirjoista verhoilun perusteita ja meni pitkän aikaa ennenkuin uskalsin tehdä mitään. Sitten tajusin että nämä on meidän huonekaluja, ei näitä kukaan Kansallismuseoon halua. Aloin räiskimään tuolia valmiiksi. Ensimmäiseen meni vuosi, toinen syntyi viikossa. Materiaalit tilasin nettikaupasta nimeltään Verhoilija Eemeli. En ole laskenut paljonko materiaaleihin on rahaa mennyt, tilasin aina materiaalit kun siirryin uuteen vaiheeseen. Työtunneille nyt ei kannata hintaa laskea. Jos myisin kaluston niin kymppitonni pitäisi saada, saisi edes jonkun korvauksen tuskanhielle. En kyllä tuota raaski koskaan myydä. Seuraavan

Tätä Suurikäsityö-lehden puseroa neuloin luvattoman pitkään. Ajattelin ”tekaista” sen, mutta sitten kalkkiviivoilla alkoi tahti hyytymään. Mutta olen nyt ollut kaksi päivää sairaana kotona ja särkylääkkeiden voimalla olen tuota makoilemisen väliajoilla kutonut. Tuli ihan kiva. Samasta lehdestä aioin ommella hameen tuolle puserolle kaveriksi ja kangaskin löytyy. Saa nähdä milloin ompeluinto iskee. Luultavasti ei ikinä vaan mun pakko vaan nostaa kone pöydälle ja aloittaa. Jonain kauniina päivänä teen sen. Kävin koulutuspäivillä Turussa ja kyllä iski lumiahdistus kun lähdimme sieltä takaisin päin. Täällähän ei lumet ole juurikaan vajuneet kun taas Turussa oli maa sula. Kyllä otti voimille. Sittemmin eteläänkin on saatu reippaasti lunta, joten kevät tulee ja menee. Rovaniemelle on saatu mukava kevättalven tapahtumapompsi, jotka on tehty paikallisille. Toki turistit ovat tervetulleita, mutta lajien hienoudet ymmärtää ne jotka kilpapeleistä jotakin oikeasti ymmärtävät. Toine