Kirppistä ja lankaa

Olen yrittänyt viime aikoina lopettaa kirppareilta astioiden ja kodintavatoiden hamstraamisen. Ihan en ole onnistunut, mutta hyvällä matkalla ollaan. Päätin alkaa hamstraamaan hyvänlaatuisia vaatteita itselleni. Tyylini on, no sanotaanko vaikka että militaarisromanttinen ja olen ostellut itselleni sekä miesten- että naistenvaatteita. Koska olen hujoppimittainen niin vanhat suomalaiset pukutehtaat vaatettavat myös minut. Yllättävän hyvin olen löytänyt myös naisten vaatteita niin merkkivaatteita kuin ihan ketjujen vaatteita. Toki se että firma tarjoaa työvaatteen määrittelee aika paljon mun pukeutumista. Harvoin laitan hametta päälle kun lähden töihin. Yleensä mulla on jotkut sportit kamppeet, sillä lenkkeilen yleensä kotiin. Ainakin puolet matkasta. Mutta vapaapäivinä! Se on vaatteiden ilotulitusta. Saatan vaihtaa vielä kamppeet jos päätetään lähteä jonnekin. Ja mekoilla ja hameilla mennään. Vietin teini- ja osan aikuisuudestakin verkkareissa ja en oikein tajunnut pukeutumisen  riemua

Suuri Käsityölehti 11/12-2018 lehdestä iski täysillä kirjoneulepusero ja sitä olen tehnyt ihan kiitettävällä vauhdilla. Kirjoneule ei ole mun vahvin osaamisalue, mutta harjoitus tekee mestarin. Siihen luotan. Lankana on Novitan Seiskaveikka, joka sopii mielstäni hyvin puserolangaksi. Kestää kulutusta, pinnassa kiva puolikiilto ja hinta on halpa joten puserolankojen osto ei tapa taloutta. Mulla on vanhin seiskaveikkaneule varmaan 20 vuotias neuletakki. Samaa ikäluokkaa on Novitan Isoveli-langasta tehty Kalevala-paita. Sekin oli joskus Suuri Käsityölehdessä ja siinä on koristeena hannunvaakunoita. Aika paljon on puseroita tullut ja mennyt, mutta nuo on säilyneet. Toivottavasti tästä uudesta tulee vaatekaapin luottopusero. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se että laitoin tuon hakaneulan merkiksi että kumpi on takakappale. Vaiko etukappale? Semmoista. Ulkona tulee lunta vaakatasossa. Eilen oli kyllä kevään upein päivä. Aurinko paistoi koko päivän.  Tuon kuvan alkuperä

Olen vakaasti päättänyt että en hamstraa kirjoja. Sitten jossain vaiheessa päätin että ostan vain harrastekirjoja, kaiken muun lainaan kirjastosta. Tässä päätöksessä olen pysynyt, mutta kohta pitänee tehdä jonkinlainen uusi päätös kirjojen suhteen. Mutta se päätös on vasta tulevaisuutta. Kävin eiken Kontissa etsimässä tuota riistaherkkukirjaa. Näin sen silmäkulmassa viime viikolla kun kävin Kontissa ja nyt se piti käydä hakemassa pois. Siellä olikin sattumoisin kirjat -50% alennuksessa, joten sorruin sitten muutamaan muuhun kokkauskirjaan. Kun vielä innostuisi kokkaamaan. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön keittokirjakeskiviikko, jolloin kokeilisi jotain uutta. Laitetaanpa harkintaan. Ainokainen lapseni täytti alkuviikosta vuosia. Enää meillä ei asu teini-ikäistä. Aika kuluu aivan käsittämättömän nopeasti. Kohta me ollaan miehen kanssa kahdestaan tässä kotosalla ja saa nähdä mitä hullutuksia sitä keksitään. Kävin kukkakaupassa ostamassa kahvipöytään kukkakimpun ja voi kuinka ihani